Huhtikuun tarina
Vietin pari päivää sairaalassa tiputuksessa.

Ovessa oli iso kyltti "Vain yksi saattaja per potilas." Sama tiedotus toistui useissa kohdin odotustilaa.

Siinä vuoroani odotellessani seurasin erästä hyvin tilansa ottavaa porukkaa, johon kuului vanhempi nainen, nuorempi mies, raskaana oleva nainen ja 3 alakouluikäistä lasta.

Naiset juttelivat äänekkäästi keskenään. Mies kulki palamaton tupakka huulien välissä edestakaisin pitkin odotusaulaa ja välillä ulkona käyden. Lapset juoksivat ympäriinsä ja kinastelivat keskenään toisiaan tuuppien.

Yksi lapsista oli riisunut haalarin yläosan vyötärölle, niin alla oli paljas iho.

Hoitaja tuli hakemaan potilasta, niin koko porukka meni perässä. Hoitaja palautti muut aulaan, paitsi potilaan, joka oli se vanhempi nainen.
Hoitajan kertoi, että tutkimukseen ei voi muut osallistua ja heidän tulee odottaa aulassa ja että he pärjäävät potilaan kanssa keskenään.
Hoitajan käännyttyä lähteäkseen oli koko sakki taas menossa mukaan. Lapset alkoivat huutamaan ja kiukuttelemaan, eikä nämä vanhemmatkaan tuntuneet ymmärtävän mitä heille sanottiin odottamisesta aulassa.
Tätä sekavaa menoa jatkui usean minuutin ajan ja lopulta hoitaja antoi voimattomana periksi.

Aikamoinen näytelmä piittaamattomuudesta. En tiedä kuinka jatkui, kun itse sain kutsun tutkimusosastolle ja alkoi oma vaiherikas näytelmäni.

Hoito oli hyvää ja tehokasta. Nopeasti pääsin kuvauksiin ja tutkimuksiin, kokeet otettiin ja jatkohoitosuunnitelma kerrottiin.

Minut otettiin yöksi tarkkailuun ja siirtoa sinne jouduin jonkin aikaa odottelemaan.

Tarkkailu osastolla sain kunnon vuoteen ja AB-tiputukset hoidettiin loppuun. Sain myös jogurtin ja voileivän, mitkä tuli koko päivän syömättä olleelle ihan tarpeeseen.

Nukahdin joksikin aikaa, kunnes yöllä 2:ta heräsin kosteaan lämpöiseen tunteeseen kylkeni alla. Totesin olevani ylt´ympäri veressäni. Kanyylin liitoskohta oli pettänyt ja vereni valui petiin. En tiedä kauanko olin vuotanut, mutta verimäärän arvioin olevan samaa määrää mitä verenluovutuksessa otetaan.
Yritin painaa suonta tukkoon mutta en jaksanut tarpeeksi painaa ja soittokello oli selkäni takana. Kääntyminen kivun takia oli tosi hidasta.
Sain lopulta soitettua apua ja kanyylin kuntoon. Sotku oli aika massiivinen. Elämän eliksiiriä jäi vielä suoniin riittävästi.
Nyt olen kotona ja AB kuuri jatkuu pillerimuodossa, kivut ovat aika hyvin poissa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin 😀