Pelargoni aapiseni
Jo lapsuudestani muistan äidin Pelargonit. Ne kasvovivat vuodesta toiseen ja aina seuraava kukinto oli edellistä runsaampi ja kukat isompia. Äidillä oli hyvät lannoitteet, kun oli omien kanojen ykskakkaa kakskakkaa lannoitteena. Lisäksi oli hyvä maakellari, missä kukat talvetettiin. Osa Pelakuista tai Pelekuunoista (niin kuin äitini niitä nimitti) talvehti pirtin ikkunalla. Tosin ikkuna oli talvella jäässä, joten ihan ikkunalaudalla niitä ei voinut pitää. Lähellä ikkunaa oli sellainen kukkapöytä, minkä isäni kätevänä käsistään oli äidille tehnyt.
Kuva on ylläolevasta kirjasta. Kuin lapsuudenkotini ikkuna
Rakkauteni Pelargonioihin olen siis saanut jo äidinmaidossa. Harmi, etten silloin osannut ottaa oppia äidiltäni. Vain se miten näin äitini pelkuunoitaan hoitavan on ollut oppini, mutta en koskaan ymmärtänyt kysyä, miksi hän teki jonkin asian niinkuin teki, koska kaikella varmasti on ollut tarkoituksensa.
Silloin lapsuudessani ei ollut kuin muutama peruslajike. Värejä oli kaksi, vaaleanpunainen ja sitten punaisenpunainen. Kukat olivat yksinkertaisia ja tuoksuivat voimakaasti.
Muistan lapsuudestani, kun äidit vaihtelivat leikkaamiaan kukanlatvuksia ja niistä juurruttivat uusia kukkia. Näistä saaduista latvuksista ei saanut kiittää, koska se tuotti epäonnea kukan kasvulle. Hyvin yleistä oli sekin, että salaa nyppästiin naapurin kukasta latvus ja siitä kuulemma tuli parempi kukka, kun oli saatu se salaa otettua. No teidä häntä, mutta itselleni on jäänyt sama tapa......aina tilaisuuden tullen "varastan" kukasta latvan ja juurrutan sen. Joskus kukka menestyy ja toisinaan ei. Liekö sitten väärin varastettu, vai mikä on mennyt pieleen.
Jalopelargoni Australian Bute (kuva kirjasta)
Nykyään on lajikkeita hyrymykken. Lienee 10 päälajiketta + sitten niiden alalajikkeet. Kaikki pelargonit kuuluvat Pelagonium-sukuun, joka puolestaan kuuluu kurjenpolvikasvien heimoon Geraniaceae. Pelargonit ovat kotoisin pääosin Etelä-Afrikasta. Useimmat lajit kasvavat hyvin karuissa oloissa seuduilla, joilla sataa tuskin lainkaan.
Jalopelargoni Springfield Black on yksi tummimmista pergonioista (kuva kirjasta)
Pelargonin nimi juontuu kreikan sanasta "pelargos". Sana tarkoittaa haikaraa ja viittaa pelargonin haikarannokkaa muistuttaviin, pitkäkärkisiin lohkohedelmiin.
Jalopelargoni Mrs G. Morf (kuva kirjasta)
Kun sitten nuorena tyttönä sain oman asunnon ja sitä innolla sisustin, oli ensimmäinen kukkani tietenkin pelkuuna. Se oli niin kaunis ja hoivasin sitä suurella rakkaudella, mutta taito ei riittänyt, se kuoli pois. Kukkaa ostaessani minulle sanottiin sen olevan Englanninpelargoni, mutta luulen sen olleen joko Jolopelargoni tai Enkelipelargoni. Aina on pelkuuna ollut jossain määrin mukana kukkapenkissäni tai amppelissa.
Itsellänikin oli kanoja lemmikkinä ja silloin kukkani ja varsinkin pelkuunat kukoistivat. Muistan kolme pelkuunaani, jotka kukkivat vuodesta toiseen, kuin äitini pelkuunat. Istutin nämä kukat samaan astiaan ja talvetin niitä puolikylmässä autotallissa ja niistä todellakin nautin monta vuotta. Sitten yhtenä talvena autotallin patteri oli hajaonnut ja lämpötila laskenut liian alas ja nämä vaalimani kaunottaret kokivat paletumiskuoleman.
Olen aina lisännyt pelkuunani pistokkaista. Tapanani on leikata talvetetut pelkuunat tammikuussa uudenkuun aikaan. Samassa yhteydessä vaihdan uuden mullan ja ehkä ruukutkin. Niin leikkasin tänäkin vuonna ja juuret ilmestyi aivan ennätys vauhdilla. Kiireesti pitäisi saada uudet pistokkaat multaan.
Tammikuussa leikatut pistokkaat.
Viimevuonna ryhdyin kokeilemaan pelargonian kasvatusta siemenestä. Blantageenista ostin pussillisen vaaleanpunaisen pelargonin siemeniä ja 26.6.2012 laitoin ne pieniin turvotettaviin kasvunappeihin itämään minikasvulaatikkoon ja jäin seuraamaan kasvun ihmettä. Syksyllä oli jo ensimmäisen parturoinnin aika. Niistä latvuksista ei lähtenyt juurtumaan ensimmäinenkään. En osaa ajtella, mikä siinä siinä oli vikana.....olisiko syyslatva sellainen,ettei juurru helposti.
Nyt tammikuussa leikkasin nämä "siemenpelkuunat" 5 cm "kantoon" ja kasvu lähti vauhdilla alkuun. Ja nämä pistokkaat todellakin teki juuret ennätys vauhdissa.Tänä kesänä on niiden aika alkaa kukkimaan. Kukat on yksikertaiset, koska muunlaisia ei ollut tarjolla.
Nyt nämä tarvii runsaasti valoa, lämpöä ja vettä.
Kuvat otettu 2.3.2013 Tämä on tosi heivöröinen alku, mutta jospa siitä jotain tulisi :)
Tässä sitten siemenpussi ja kuva minkälaista kukintoa odotella
Horizon Bluebeny Rikklé F1
Kommentit