Matkalle lähdettiin aika pienellä miettimisellä. Kristiina Novitan neulomossa ilmoitti lähtevänsä ja kyseli matkaseuraa. Lopulta meitä oli aika joukko lähtemässä.
Kristiina toimi matkan emäntänä ja teki näin meidän matkustamisen todella helpoksi. Kristiina tuntee Tallinnan kuin omat taskunsa ja hän johdatteli meitä ihanuudeststa toiseen.
Niin matkalle lähdettiin 16.1 2009. Aamulla ennen kukonlaulua piti heräillä. Autolla Tampereelle ja siitä junalla Helsinkiin. Siellä bussilla satamaan ja juuri ehdittiin laivaan. Junassa nukuimme lähes koko ajan ja unta jatkettiin vielä laivassakin.
Minun matkakumppanina oli tytär. Kristiina oli laivan aulassa vastassa ja tunnuksena meillä oli tupsut takin hihassa. Oli aika jännää tavata ennenstään tuntemattomia matkalaisia. Neulomossa toki olimme ajatuksiamme vaihtaneet nimimerkeillä. Nyt nimimerkit saivat kasvot ja äänen.
Tunnelma oli heti kodikas. Meillä oli iso tila varattuna, missä saimme olla yhdessä ja vaihtaa ajatuksia ja tietenkin neuloa.
Jokaisella oli jokin työ meneillään. Neulomisemme herätti kovasti kiinnostusta. Ihan tuntemattomat ihmiset tulivat juttelemaan ja ihmettelemään harrastustamme.
Karnaluks oli ensimmäinen kohde jonne menimme tilataksilla satamasta. Käsityöharrastajan paratiisi. Sieltä löytyi kaikkea mahdollista askarteluun, ompeluun ja käsitöihin.
Koetin olla maltillinen ostoissani, mutta silti rahat hupeni hyvää vauhtia. Ostoksiini mahtui lankojen lisäksi puikkoja, silmukkamerkkejä, kerroslaskurikin pääsi mukaan.
Monien ihanien kauppojen jälkeen saavuimme satamaan. Sadamarketista tietenkin ostettiin viron villat. Sinistä ja punaista.
Langat osoittauivat mukaviksi neuloa ja niimpä seuraavalla viikolla tuli uusi lankalähetys Antin mukana. Hän kun käy Virossa tosi usein......siellä on sillä heila. :)
Vielä on suurin osa langoista kerällä, joten ihan heti ei uutta matkaa tehdä ainakaan lankojen takia.
Nyt on Viron villat neulottu ja lopputulos on tällainen.
Nämä neuloi minulle huiviksi työtoverini Riitta Koivunen, kiitos Riitta.
Kommentit