lauantai, 4. huhtikuu 2020

Huhtikuun tarina

Huhtikuun tarina
Vietin pari päivää sairaalassa tiputuksessa.

Ovessa oli iso kyltti "Vain yksi saattaja per potilas." Sama tiedotus toistui useissa kohdin odotustilaa.

Siinä vuoroani odotellessani seurasin erästä hyvin tilansa ottavaa porukkaa, johon kuului vanhempi nainen, nuorempi mies, raskaana oleva nainen ja 3 alakouluikäistä lasta.

Naiset juttelivat äänekkäästi keskenään. Mies kulki palamaton tupakka huulien välissä edestakaisin pitkin odotusaulaa ja välillä ulkona käyden. Lapset juoksivat ympäriinsä ja kinastelivat keskenään toisiaan tuuppien.

Yksi lapsista oli riisunut haalarin yläosan vyötärölle, niin alla oli paljas iho.

Hoitaja tuli hakemaan potilasta, niin koko porukka meni perässä. Hoitaja palautti muut aulaan, paitsi potilaan, joka oli se vanhempi nainen.
Hoitajan kertoi, että tutkimukseen ei voi muut osallistua ja heidän tulee odottaa aulassa ja että he pärjäävät potilaan kanssa keskenään.
Hoitajan käännyttyä lähteäkseen oli koko sakki taas menossa mukaan. Lapset alkoivat huutamaan ja kiukuttelemaan, eikä nämä vanhemmatkaan tuntuneet ymmärtävän mitä heille sanottiin odottamisesta aulassa.
Tätä sekavaa menoa jatkui usean minuutin ajan ja lopulta hoitaja antoi voimattomana periksi.

Aikamoinen näytelmä piittaamattomuudesta. En tiedä kuinka jatkui, kun itse sain kutsun tutkimusosastolle ja alkoi oma vaiherikas näytelmäni.

Hoito oli hyvää ja tehokasta. Nopeasti pääsin kuvauksiin ja tutkimuksiin, kokeet otettiin ja jatkohoitosuunnitelma kerrottiin.

Minut otettiin yöksi tarkkailuun ja siirtoa sinne jouduin jonkin aikaa odottelemaan.

Tarkkailu osastolla sain kunnon vuoteen ja AB-tiputukset hoidettiin loppuun. Sain myös jogurtin ja voileivän, mitkä tuli koko päivän syömättä olleelle ihan tarpeeseen.

Nukahdin joksikin aikaa, kunnes yöllä 2:ta heräsin kosteaan lämpöiseen tunteeseen kylkeni alla. Totesin olevani ylt´ympäri veressäni. Kanyylin liitoskohta oli pettänyt ja vereni valui petiin. En tiedä kauanko olin vuotanut, mutta verimäärän arvioin olevan samaa määrää mitä verenluovutuksessa otetaan.
Yritin painaa suonta tukkoon mutta en jaksanut tarpeeksi painaa ja soittokello oli selkäni takana. Kääntyminen kivun takia oli tosi hidasta.
Sain lopulta soitettua apua ja kanyylin kuntoon. Sotku oli aika massiivinen. Elämän eliksiiriä jäi vielä suoniin riittävästi.
Nyt olen kotona ja AB kuuri jatkuu pillerimuodossa, kivut ovat aika hyvin poissa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin 😀

maanantai, 30. maaliskuu 2020

Kevät kylvöt

tdYLalB4pcCDy-yBtliKO5PtJEr3K4OFAttuFI10Ruiskaunokin siemenet laitoin itämään 11.3.2020

tiistai, 24. maaliskuu 2020

Kirpparilta tuolit

VkLrqWZS7e75uLqZHWNpi0V04JY__q7_LQnT63BVTuolit saivat uuden päällisen ja ovat nyt kuin uudet

sunnuntai, 8. maaliskuu 2020

Kevät talvi 2020

Erikoiset talvikuukaudet takana. Leutoa säätä, runsaita vesisateita ja satunnaisia lumisateita. Kunnon lumipeitettä ei maa tänä talvena saanut. Enimmäkseen maa ollut paljaana ja nurmikot viheriöineet. Siilit ei ole nukkunut normaalia horrostaan, vaan ovat olleet liikkeellä koko talven. Taudit jyllää, kun pakkanen ei ole ollut tappamassa viiruksia. Vuonna 2003 oli SARS viirus. Korona viirus on tämän talven vitsaus. 

Virus lähti Kiinasta matkaamaan ihmisten mukana kylväen tuhoaan maailman laajuisesti tappaen heikoimpia. Suomikaan ei tältä välttynyt. Suomessa on nyt vain muutama tartunta, eikä kuolemantapaksia ole vielä ollut. Suomeen virus tuli Kiinan- ja Italian matkaajien mukana. Aika näyttää mitä viirus Suomessa aiheuttaa. 

Päivitys: 12.3.2020  Eilen 11.3 Korona julistettiin maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Suomi lähestyy epidemia alueeksi päätymistä. Ihmisten liikkeitä rajoitetaan ja isot tapahtumat perutaan.

Nyt on kevätkuukaudet virallisesti alkaneet. Kevyt lumipeite, hieman vihreää nurmikkoa ja järvi tuskin saanut jääpeitteen. Aurinko paistaa ja välillä jopa ihan lämmittääkin. Mielikin on valoisampi, kun ulkona on kirkasta.

Nyt on aika miettiä tulevan kesän kukkia ja laittaa siemenet itämään. Tosin siemenet ovat vielä kaupassa, mutta hyvin ehtii vielä ne sieltä hakemaan.  

Kesää odotellessa

 

lauantai, 7. maaliskuu 2020

Jälleen uusi tuleminen

Josko nyt olisi aikaa ja viitesliäisyyttä tehdä tätä blogia ihan tosissaan. Aikaahan minulla on, joten jäljelle jää viitseliäisyys, jos ei blogi päivity. No ei sen väliä, kun teen omaksi ilokseni. Edelleenkään en ole kertonut tästä kenellekkään ja tämä kuitenkin on ollut jo vuodesta 2009. 

Nyt on isona haasteena kuvien siirtäminen artikkeliin. Valitessa kuvat ovat ihan oikein, mutta artikkeliin siirrettäessä ne jäävät väärään asentoon ja se ei sovi mun luonteelle. En löydä tapaa kiertää kuvaa oikeaan asentoon ennen julkaisua. Hidastaa nyt päivityksiä, kun en saa niitä kuvitettua.