Asun järvenrannalla. Taloa ostaessani ajattelin etten tarvitse järveä kuin katsellakseni veden välpettä. Vuodet ovat kuitenkin osoittaneet järven monipuolisuuden ja mahdollisuuden ympärivuotiseen käyttöön.

Keväällä vedenlämpötilan ollessa n.4 asteista ja jääriitteiden vetäydyttyä tarpeeksi kauas rannasta on uimakausi avattu. Avantoa emme ole jaksaneet pitää auki.

Kesäisin on uitu, oltu ongella, otettu veneessä aurinkoa ja vesihiihdetty. Pesty rannalla mattoja, pidetty nuotiota, lämmitetty rantasaunaa. Ruokittu lukuisia vesilintuja, sorsia ja kanadanhanhia jotka ovat laskeutuneet lepäämään matkalla jonnekkin. Joka kevät myös joutsenpariskunta uiskentelee rannantuntumassa.

Kissamme Simpa käy myös "ongella". Sätkivä made suussaan tallustaa talolle sitä syömään. Koiramme käyvät myös uimassa mielellään.

Maisema on mitä upein. Aamuisin istun huvimajassa ja juon kahvia, kuuntelen lintujen laulua ja katselen veden liikkeitä sekä vesilintujen askareita.

Tässä näkymä laiturilta kuvattuna.

Talvisin, kun ei vielä ole lunta, mutta jää jo kestää on koko järvenselän kokoinen luistinpaana käytössä. Lumen tultua ladut halkoo ristiin rastiin järvenselkää. Mikä onkaan ihanampaa kuin ulkoilla jäällä. Keskelle järveä on tehty leveä "puolen tunnin" kävely lenkki missä ulkoilutan koiriani. Rataa kiertäessä tulee itsellekin samalla liikuntaa.

Kuinka paljon "tytöt" nauttivatkaan saadessaan juosta vapaana.

Monena talvena meillä oli aurattuna jäärata, missä lapsemme opettelivat ajamisen salat ja liukkaan kelin niksit. Itsellenikin oli tarpeen käydä ottamassa tuntumaa liukkaan kelin ajoon. Se kyllä antoi varmuutta yllättävien tilanteiden hallinnassa. Nyt on monena talvena ollut liian heikot jäät rataa ajatellen.

Aurinkoisina aamuina järvi on kuin säihkyviä timantteja täynnä. Illalla keittiön ikkunasta katsoessani näen henkeäsalpaavan liekihtivän kuunsillan. Taidan olla aika onnekas :)