28.5.2009
Simba on meillä syntynyt vaatekaappiin sukkalaatikkoon. Muistaakseni 1997 viikkoa ennen äitienpäivää. Lola sai silloin neljä pentua, joista Simba on ainoa elossa oleva. Nala, Poju ja Taison olivat sisarukset.
Simba on aivan ihana kissa. Viivin (lapinkoira) tuloon kyllä reakoi tosi voimakkaasti. Pissaili luvattomiin paikkoihin eikä suostunut menemään siltä puolen talon ovesta ulos millä puolen oli Viivin aitaus. Sopeutui kyllä pian tilanteeseen, kun huomasi ettei Viivi yhtään uhkaa hänen reviiriään. Siis Simba oli meillä paljon ennen Viiviä.
Simba osaa nauttia huomiosta
ja auringosta. Kuva otettu 24.5.2009
Aina löytyy nukkumapaikka
eikä asento ole ongelma
Tällainen on Simba
Simba on nopea saalistaja. Useamman kerran hän on tullut rannasta sätkivä kala suussaan. Yksin on ranassa ollut ja järvestä kalansa saalistanut. Lumikonkin on joskus saanut kiinni. Kotiin tullessani oli kuollut Lumikko oven edessä. Otin Lumikon talteen, pakastin ja myöhemmin vein sen täytettäväksi.
Tässä lumikko täytettynä
Simba on myös kova juttelemaan. Meillä on aamuisin pitkät tarinat kahvipydässä. Simba istuu viereisellä tuolilla ja jutustelee omalla murteellaan, josta luulen aika paljon ymmärtäväni.
Simbam lempipaikka on keittiön ikkunan edessä oleva sivupöytä. Keväällä, kun pesin ikunat ja vaihdoin kesäverhot joissa oli kappa ja se alaosa, niin Simba pyysi avaamaan sen alaosan niin että voi nähdä ulos. En sen koomin ole sitä eteen vetänytkään.
Ulkona Simban lempipaikka iso kivi pihassa, jonka päältä voi tarkkailla menoa ollen samalla turvassa pikku koirilta.
Iitu hivuttautunut Simban viereen sohvalle. Hyvin nämä tulevat toimeen keskenään.
10.6.2009
Huomattu vieras reviirillä. Nyt tarkkana ja valmiina reagoimaan.
Vieras on vaan utelias ja haluaisi tutustua. Hän on talonväen sukulaisen koira Roi. Arki kielessä Rontti.
Simba on ikäisekseen todella nopea ja ketterä. Mitään pelkäämätön saalistaja. Tällä kertaa uhriksi joutui Kärppä.
Kaikki sympatiani on uhrin puolella. Kumpa uhri ei ehtisi tuntea kipua ennen kuolemaansa. Voi kuinka olenkaan vihainen Simballe näistä saalistusretkistä. Hänen ei yhtään tarvitsisi saalistaa. Ruokaa on kotona aina saatavilla.
Tietenkin Simban voisi pitää sisäkissana ja kuljettaa narussa ulkona, mutta se olisi pitänyt aloitta heti pennusta. Simba on koko ikänsä saanut liikkua vapaana eikä enää sopeutuisi kahleisiin.
Vuosi 2013
Kuva otettu 25.2.2013
25.2.2013
Nyt on mennyt useita vuosia, kun viimeksi tänne kirjoitin. Eli nyt eletään vuotta 2013
Simballe ei oikeastaan ole sen kummempia asioita tapahtunut näinä vuosina. Hyvin on rauhallisen seesteistä kotikissan elämää viettänyt.
Viime kesänä Simba oli palailemassa lenkiltään kotipihaan, kun Romupää pääsi hänet yllättämään. Romupää on ystävämme iäkäs saksanpaimenkoiranarttu (seefferi,saku, sakemanni,sakke,susikoira.....millä nyt haluaakin kutsua....) Simba pelästyi todenteolla ja ensi säikähdyksestään toettuaan säntäsi Romupään saattelemana lähimpään puuhun, porttimäntyyn.Siellä korkealla männynoksalla istui monta tuntia pitämämässä kovaa naukumessua. Alas ei suotunut tulemaan, vaikka kuinka olisi maanitellut. Tuntien odottelun jälkeen Simba laskeutui puun pimeältäpuolen alas ja satuin huomaamaan, kun livahti hirveällä vauhdilla läheiseen metsään piiloon. Huutelin Simbaa kotiin, mutta ei tullut. Ei tullut seuraavanakaan päivänä eikä sitä seuraavana. Aloin jo huolestua. Pitkin päiviä kävin kutsumassa Simbaa, aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä, mutta ei vaan näkynyt eikä kuulunut.
Oli kulunut viikko eikä mitään merkkiä ollut Simbasta saatu. Meni toinen viikko ja olin jo ihan epätoivoinen ja kaikenlaiset kauhukuvat tuli mieleen.Sitten yhtenä yönä mies heräsi kovaan nauntaan ja meni ulos katsomaan. Simba oli piilossa kuusen alla ja naukui. Kun huomasi ulko-oven aukeavan livahti arasti ympärilleen pälyillen sisälle. Nälissään ressukka oli ja janoissaan. Nyt, kun oli takaisin tullut ei suostunut menemään ulos ollenkaan. Viikonpäivät oli sisälläkin pelokas ja ulko-ovelle suostui vain nurkantakaa kurkistamaan. Pikkuhiljaa ajan kanssa Simba uskaltautui ulko-oven kynnykselle istumaan ja katselemaan, mutta heti jos lähti pois viereltä tuli nopeasti sisäpuolelle. Toista kuukautta meni, ennekuin Simba uskaltautui ulos asti, mutta ensimmäisen kerran jälkeen alkoi rohkeus kasvaa ja usko kotipihan turvallisuuteen palasi. Nyt Simba on entisensä ja liikkuu ulkona samalla lailla, kuin ennenkin.
